Mihin arvio perustuu?
Menetelmäversio 1.2 · 27.9.2026Ohjelma käyttää Tarja Merikallion (2002) empiiristä kerroinmenetelmää. Se sopii rakenteiden ja kuivatusolosuhteiden alustavaan vertailuun dokumentoitujen taulukoiden alueella.
t = t₀(RH) × kv/s × kh × ksuunta/alusta × kkastuminen × kolosuhde
Peruskuivumisaika t₀ luetaan rakennetyypin käyrästä. Paksuus-, vesi-sideainesuhde-, alusta-, kastumis- ja olosuhdekertoimet muuttavat aikaa. Tässä toteutuksessa kaikki väliarvot interpoloidaan lineaarisesti, kaksiulotteisissa taulukoissa bilineaarisesti. Lähdealueen ulkopuolella laskenta pysähtyy; taulukoituja arvoja ei ekstrapoloida. Poikkeus on massiivisen rakenteen 300–400 mm, jolle ei ole digitoitua käyrää: se on tietoisesti ekstrapoloitu kahdesta by2020-tuloksesta, ja ohjelma merkitsee tämän aina näkyvällä varoituksella (ks. ”Massiivisen rakenteen 300–400 mm on ekstrapolointi, ei taulukkoarvo”).
Käyrät on digitoitu harvoina tukipisteinä. Niiden välille piirretty viiva havainnollistaa samaa laskentamallia: kyseessä ei ole erillinen fysikaalinen kosteuslaskenta. Päiväluvut ja päivämäärät ovat laskennallisia, eivät lupaus saavutettavasta tarkkuudesta.
Kuivumisaika ja kalenteriaika
Kuivumisaika alkaa käyttäjän määrittämästä kuivatuksen aloituksesta. Ennen sitä kuluneet päivät lisätään kalenteriaikaan kerran. Alkujaksolle ei tässä ohjelmassa lasketa RH-kehitystä; kuvaajassa se näkyy harmaana alueena. Kastumisluokka muuttaa kuivatusjakson pituutta, mutta se ei itsessään lisää odotuspäiviä. Kelluvan laatan lähdekuvan aika-akseli on nimetty ajaksi pintavalusta; tässä ohjelmassa sille sovelletaan ohjeiston yleistä kuivumisen aloitussääntöä. Tätä yksinkertaistusta ei ole erikseen validoitu.
Rakennetyypit ja rajaukset
Kaikille malleille lämpötila on 10–30 °C ja ilman RH 35–80 %. Ympäristön RH:n on oltava tavoitekosteutta pienempi. Raja-alueet ovat saatavilla olevien taulukoiden rajat, eivät yleisiä rakenteiden käyttörajoja.
Arvion syvyys
Massiivisen rakenteen käyrät vastaavat vanhan menetelmän nimellisiä tarkastelusyvyyksiä: yhteen suuntaan kuivuvalla rakenteella 0,4h ja kahteen suuntaan kuivuvalla 0,2h. Maanvastaiselle laatalle käytetään 0,4h. Nämä eivät ole tämän ohjelman antama kosteusmittaussuunnitelma. Ajantasaisessa mittausohjeessa käytetty syvyys ja sen enimmäisarvo voivat poiketa näistä. Ohjelma ei siirrä käyrää toiselle syvyydelle eikä laske pintaosan RH:ta. Kelluvan laatan tarkkaa tarkastelusyvyyttä ei varmistettu käytettävissä olleista taulukkokuvista, joten sille ei ilmoiteta numeerista syvyyttä.
Tapaukset, joille ei ole tässä omaa mallia
Muut kuin yllä kuvattu sovellettu pintavalu, kuorilaatta, poimulevyliittolaatta, tasoitteet ja kosteutta uudelleen jakavat päällysteet edellyttävät omia lähtötietoja ja malleja. Maanvastaisen laatan tai kelluvan laatan tulosta ei voi sellaisenaan nimetä näiden rakenteiden ennusteeksi. Jatkuva maaperäkosteus, kuivumisen jälkeinen vesivahinko, suljetut pinnat, lämmityskaapelit ja lattialämmityksen kytkentä eivät sisälly laskentaan. Muuttuvat olosuhteet voidaan antaa peräkkäisinä vakiojaksoina; malli vaihtaa kuivumisnopeutta jakson rajalla.
Mitä liitteiden tutkimuksista seuraa?
Empiirinen malli ja by2020 ovat eri menetelmiä
Sekin vuoden 2018 esitys nostaa mallinnuksen tarpeiksi kerroksellisuuden, geometrian, hydrataation ja lämpötilan vaikutuksen. Sekin, Marttilan ja Vuoren vuoden 2021 artikkeli kuvaa by2020-ohjelman FEM-pohjaiseksi. Se käsittelee mm. rakentamisen vaiheita, pintavaluja ja päällystämisen jälkeistä kosteuden uudelleenjakautumista. Liitteet eivät sisällä kaikkia tällaisen mallin materiaalifunktioita tai kalibrointiaineistoja. Tämä HTML-ohjelma ei toteuta by2020-laskentaa.
Partasen esimerkki ei osoita koko ennusteen tarkkuutta
Partanen (2022, s. 20–22) sai 215 mm:n alapohjalle by2020-arvioksi 288 päivää ja Merikallion menetelmällä noin 72 viikkoa. Päivän 41 mittaus ei yksin validoi aikaa 85 % RH:n saavuttamiseen. Tämän ohjelman 215 mm:n massiivilaattamallilla, yhdellä kuivumissuunnalla, v/s = 0,65, olosuhteilla 25 °C / 47 % RH ja kastuneella luokalla saadaan 71,5047 viikkoa kuivatuksen alusta. Se tarkistaa kerroinlaskennan toteutusta, ei fysikaalista ennustetarkkuutta. Maanvastaisen laatan 70–150 mm taulukkoa ei venytetä 215 mm:iin.
Nykybetonit vaativat reseptikohtaiset tiedot
Niemen ja Happosen (2025) tutkimuskoosteessa betonien kemiallisessa kuivumisessa ja kosteudensiirrossa havaittiin suuria eroja. Sideainetyyppi ja seosaineet vaikuttavat vesi-sideainesuhteen lisäksi. GWP-luokka tai lujuusluokka ei sellaisenaan määrää kuivumisnopeutta. Nopeasti pinnoitettavalle betonille voidaan käyttää valmistajan tavoite-RH:lle ilmoittamaa aikaa; ohjelma ei anna sille omatekoista nopeutuskerrointa. Poikkeava sideaine tai erikoisbetoni estää numeerisen tuloksen, ja tuntematon koostumus merkitsee tuloksen oletuslaskelmaksi.
Massiivisen rakenteen 300–400 mm on ekstrapolointi, ei taulukkoarvo
Merikallion/Partasen taulukot ulottuvat 300 mm:iin asti; tätä paksuutta suurempaa massiivista rakennetta (esim. väestönsuojan kansi, S2-luokka 400 mm) varten ei ollut käytettävissä vastaavaa digitoitua käyrää. Väänänen (2021) julkaisee by2020-ohjelmalla lasketut kuivumisajat 400 mm:n runkolaatalle, kahteen suuntaan kuivuvana, 90 % RH -tavoitteeseen 70 mm:n arvostelusyvyydellä: v/s 0,45 → 132 vrk ja v/s 0,60 → 301 vrk (Helsinki-Vantaa, kuivatus 18 °C / 60 % RH). Näistä kahdesta pisteestä on ratkaistu tämän ohjelman paksuuskerroin 400 mm:lle niin, että laskenta toistaa nämä kaksi arvoa noin prosentin tarkkuudella; v/s 0,4 ja 0,7 sarakkeet on täydennetty jatkamalla 280–300 mm:n kertoimien keskinäistä suhdetta. Väänäsen kolmas piste (v/s 0,75 → 336 vrk) ei sovi tämän kerroinmallin v/s-riippuvuuteen edes suuntaa antavasti, mikä osoittaa ekstrapoloinnin rajat: v/s 0,75 on myös laskurin oman v/s-alueen (0,40–0,70) ulkopuolella. 400 mm:n arvostelusyvyys tässä ohjelmassa on 0,2h = 80 mm kahteen suuntaan kuivuvalle, kun taas Väänäsen luvut koskevat 70 mm:n syvyyttä; tätä eroa ei ole korjattu. Kahden pisteen varaan rakennettu kerroin ei ole sama asia kuin usean tukipisteen digitoitu käyrä, eikä sitä ole validoitu mittauksin. Ohjelma näyttää tästä varoituksen aina, kun paksuus ylittää 300 mm.
Päällystysraja valitaan koko pintarakennejärjestelmän vaatimuksista: päällyste, liima, tasoite ja mahdollinen vedeneristys. Oletusarvo 85 % RH on laskentaesimerkki. Se ei ole kaikille tuotteille yhteinen hyväksymisraja.
Lähteet ja laskentatietojen alkuperä
1. Merikallio, Tarja (2002). Betonirakenteiden kosteusmittaus ja kuivumisen arviointi.
Alkuperäinen kerroinmenetelmä. Massiivisen rakenteen taulukot s. 41, maanvastaisen laatan s. 39 ja kelluvan pintabetonilaatan s. 56. Taulukot tarkistettiin jäljempänä mainittujen julkaisujen kuvista; alkuperäistä kirjaa ei ollut kokonaisuutena käytössä.
5. Sekki, Pauli; Marttila, Pasi; Vuori, Mirva (2021). by2020 Betonin kuivumisaika-arvio – työkalu tarkempiin arviointeihin.
Käyttäjän liite 243ec62d-rf2021_artikkeli.pdf. Rakennusfysiikka 2021, s. 203–208. FEM-menetelmän ominaisuudet, materiaalit ja käytön rajaukset.
10. Väänänen, Jesse (2021). Massiivisten paikallavalettujen betonirakenteiden kosteudenhallinta.
Opinnäytetyö, Savonia-ammattikorkeakoulu. Käyttäjän liite Väänänen_Jesse.pdf. Luku 7.1, kuvat 33–35: by2020-simulointi 400 mm:n runkolaatalle, 90 % RH / 70 mm, kahteen suuntaan kuivuva, v/s 0,45/0,60/0,75 → 132/301/336 vrk. Ainoa tässä käytettävissä ollut numeerinen tietolähde massiivisen rakenteen 300–400 mm:n ekstrapoloinnille (ks. varoitus ja ”Mitä liitteiden tutkimuksista seuraa?”).
11. Talja, Tommi (2024). Betonilaatan kuivumisaika-arvio.
Opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Käyttäjän liite Talja_Tommi.pdf. Taulukko 2, s. 26: by2020-tulokset ja Merikallion kerroinmenetelmä antavat 200 mm:n laatalle samaa suuruusluokkaa olevia kuivumisaikoja samoilla v/s- ja olosuhdearvoilla; kenttämittaukset olivat molempia malleja hitaampia. Käytetty perusteena sille, että by2020-tuloksia voidaan pitää karkeana vertailukohtana tälle kerroinmenetelmälle 200–300 mm:n päällekkäisyysalueella, ei todisteena 400 mm:n ekstrapoloinnin tarkkuudesta.